Alina Paakkalan elämäntehtävänä opettaminen
24.1.2023
Syksyllä 2022 ilmestynyt Tommi Kinnusen romaani Pimeät kuut kertoo eläkeikää lähestyvästä opettajasta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Kainuun syrjäseudulle, jossa sodan henkisistä ja aineellisista vaurioista vähitellen yritetään toipua. Kinnunen kertoo koskettavasti opettajan viimeisestä kouluvuodesta, sairauksista ja väsymisestä puutteellisissa oloissa. Kirjailija ammentaa tiettävästi samalla myös omasta elämästään.
Kun luin kirjaa, mieleeni tuli Ryttylän koulun vanha opettaja Alina Paakkala. jonka muistelmiin tutustuin viime keväänä. Paakkala oli opettajana Ryttylässä 28 vuotta. Viimeiset virkavuodet osuivat sodanjälkeiseen aikaan. Sota-aika oli vienyt voimia, ja suuret oppilasmäärät uuvuttivat.
Kiertokoulusta kunnan virkaan
Alina Paakkala syntyi 23.4.1891 Lammilla. Hän valmistui vuonna 1909 kiertokoulunopettajaksi Jyväskylän esiseminaarista ja toimi siinä tehtävässä Lammilla yli 10 vuotta. Nuori opettaja halusi jatkaa opintojaan kansakoulunopettajaksi ja kävikin jatkokursseja. Sairaudet ja erilaiset vaikeudet olivat kuitenkin aina esteenä tutkinnon täydentämisessä.
Vuonna 1928 Alina Paakkala sai viran Ryttylästä alakansakoulun opettajana. Kun Ryttylässä oli tilanpuute, luokka sijoitettiin Turkhaudalle Ali-Noukkalan taloon. Salin toinen pää oli koululuokka ja toisessa päässä oli opettajan asunto. Tilassa oli yksi kamiina, jonka lämmittämisestä opettaja huolehti.
Opetus siirrettiin vuonna 1933 Ryttylään Säästöpankin taloon, kun oppilasmäärä kylässä oli lisääntynyt. Talon yläkerrasta opettaja sai asunnon.
Ryttylään valmistui vihdoin uusi koulu vuonna 1938. Siitä Alina Paakkala sai oman luokkahuoneen ja sopivan asunnon.
Elämäntyö opettajana
Alina Paakkalan muistelmien lukeminen herätti vertaamaan omia lapsen muistikuviani siihen, mitä opettaja itse kertoi muistelmissaan. Oli koskettavaa lukea Paakkalan muistiinpanoja viimeisiltä työvuosiltaan. Hän oli väsynyt koulutyöhön ja odotti eläkkeelle siirtymistä. Suuret sodanjälkeiset oppilasjoukot väsyttivät häntä. Luokissa oli jopa yli 40 oppilasta. Hän koki raskaaksi huolehtia kaikkien pysymisestä mukana opetuksessa.
Opettaja Paakkalan oppilaana
On kirkas syyspäivä, syksyn ensimmäinen koulupäivä. Aran näköisiä ensiluokkalaisia saattajineen näkyy pihalla. Järjestytään jonoon ja kuljetaan luokkaan, jossa lakatut pulpetit ja vahatun lattian tuoksu vastaanottavat tulijat. Vähitellen koulutyö käynnistyy, saadaan aapiset ja laskukirjat. Lyijykynät ja puolitetut pyyhekumit sekä väriliidut löytävät paikkansa pulpeteissa.
Opettajan ystävällinen mutta totinen katse etsii pyöreiden silmälasien takaa jokaisen pienen oppilaan. Hän on pukeutunut pitkään tummaan leninkiin, ja päätä kiertää harmaa palmikko. Opettaja herättää kunnioitusta.
Edellä kuvailtu koulunaloitus oli ensimmäinen omani ja Alina Paakkalan toiseksi viimeinen. Lähivuosina hän jäisi eläkkeelle.
Alina Paakkala eli pitkän elämän eläkepäivistään nauttien ja ehti viettää vielä 100-vuotiaspäiviään pirteänä ja hyväntuulisena.
TEKSTI
Ritva Lantz
Entinen kyläläinen
LÄHTEET
Alina Paakkala, Muistelmia elämäni varrelta