Puujoki – ikiaikainen kulkuväylä 24.11.2020

Puujoki virtaa hiljalleen Ryttylän pohjoisosassa, ja niin se on tehnyt jo tuhansia vuosia. Joen uoma on kapea ja ruohottunut, ja virratessaan läpi savisten peltomaiden vesi saa ruskeansamean värin.

Vaatimattomuudestaan huolimatta Puujoki on tärkeä keidas muuten vähävesistöisellä seudulla. Kalastajat ja veneilijät ovat aina kulkeneet joella, ja uimarit virkistäytyneet sen viileässä vedessä. Niin tekevät ryttyläläiset edelleenkin.

Mistä tulee joen nimi?

Puujoki saa alkunsa Lammin Pääjärvestä ja päätyy Janakkalan Kernaalanjärveen. Joen nimen voisi olettaa viittaavan puun uittoon. Nimistöntutkijat ovat kuitenkin päätelleet, että joen nimi on niin vanha, ettei selitys ole mahdollinen. Nimi Puujoki tavataan asiakirjoissa jo 1400-luvulla.

On oletettu, että sana puu tässä tapauksessa tarkoittaa vettynyttä puuta, hakoa, joita on ollut joen pohjassa ja rannoilla.

Asutus levisi jokea pitkin

Puujoki on ollut kautta historian seudun väestölle tärkeä kulkuväylä.

Kun asutus muinaisen eräkauden aikana alkoi levitä Hämeen sydänmailta kauemmas etelään, kulkureitteinä olivat luonnollisesti vesistöt.

Puujokea pitkin pääsi Vanajan seudulta etelään asumattomille eräalueille. Vähitellen asutus levisi näin Hausjärvenkin takamaille.

Ryttylän seudun nimistössä on tutkijoiden mukaan merkkejä eräkaudesta. Vanhat nimet Pirttisaari ja Majamäki viittaavat tilapäiseen oleskeluun eräalueella ennen kuin asutus vähitellen vakiintui.

Novgorodilaiset Puujoen reitillä

Ikivanhasta kulkureitistä on todisteena myös kertomus novgorodilaisten sotaretkestä Hämeeseen vuonna 1311.

Novgorodin kronikka kertoo, että meren yli tultuaan sotajoukot etenivät ruhtinas Dmitri Romanovitsin johdolla sisämaahan jokien kautta. Lopuksi joukot etenivät jokea pitkin Vanain linnaan, jolla lienee tarkoitettu Hakoisten linnaa Kernaalassa. Kolmen vuorokauden piirityksestä huolimatta linnaa ei saatu valloitetuksi.

Tulvistaan tunnettu joki

Puujoki oli ennen herkkä tulvimaan. Tulviminen johtui vähäisestä korkeuserosta ja virtaamasta koko joen matkalla. Myöhemmät ruoppaukset ja koskien perkaamiset ovat hillinneet tulvimista ja muuttaneet joen virtausta.

Tulvista oli sekä haittaa että hyötyä, entisaikaan enemmänkin hyötyä.

Joen rannoilla oli aikoinaan niittyjä, joihin kevättulva ulottui. Tulva toi mukanaan lietettä, jossa oli paljon ravinteita. Nämä joen rannoilla olevat niityt olivat kaikkein rehevimpiä, viljavimpia ja halutuimpia. Niistä syntyi kiistoja, niiden omistuksesta jopa riideltiin ja käräjöitiin kylien ja talojen kesken.

Enää ei Ryttylässä niityistä riidellä, sillä oman kylän jokien virkistysarvo ymmärretään ja niistä pyritään pitämään huolta.

Puujoki – ikiaikainen kulkuväylä

Tällä sivustolla käytetään evästeitä. Lue lisää evästeistä.