Ryttylä – sisustuskylä?

31.8.2021

Sisustin juuri remontin jälkeen oman asuntoni pelkästään Ryttylästä löytyvillä, sekä poikkeuksena parin juna-aseman päästä saatavilla tavaroilla. Päätin kokeilla, miten se onnistuu vieläpä ilman autoa. Sitten sain inspiraation kirjoittaa aiheesta tähän blogiin, jotta muutkin innostuisivat jakamaan kokemuksiaan.

Moni meistä haluaa sisustaa mielenkiintoisilla ja ehkä myös trendikkäillä sisustustavaroilla. Vaikka Ryttylä ei olekaan kaukana Riihimäestä tai Hämeenlinnasta, ei ilman autoa ainakaan tule kierrettyä spontaanisti isoissa huonekalukaupoissa etenkään korona-aikana. Jokaista ostosta on harkittava ja mietittävä aina myös kuljetus – etenkin jos haluaa päästä samalla vanhoista kalusteista ja sisustustavaroista eroon. Jos ei ole omaa peräkärryä tai isompaa autoa saattaa joutua maksamaan lähes sata euroa päästääkseen tavaroista eroon, jos joutuu kuljettamaan ne kaatopaikalle.

Miten ryttyläläinen siis toimii, jos sisustuskärpänen iskee eikä autoa ole käytettävissä tai aikaa tai rahaa lähteä ”cityyn”? Tilaa verkkokaupasta – toki. Mutta ensin katsotaan, löytyisikö Ryttylä-kirppis Facebook ryhmästä mitään hyödyllistä. Tai Tori.fi:stä. Huuto.netistä ei juuri Ryttylä-tavaraa löydy muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, kuten keräilijöille sopivia postitse lähetettäviä tavaroita.

Perustan ”Ryttylä-trendille” loivat perintöhuonekalut, jotka kaivelin vintiltä ja puhdistin kanankakasta (vintillä oli jossain vaiheessa kanala), puruista ja pölystä. Nämä 30–40-luvun vanerihuonekalut eivät ole kalliita, mutta niiden muodossa on jotain todella klassista. Hauskin esine on hautomakonepöytä, jota piti hetken tutkia ennen kuin ymmärsi mikä se on. Pöytälevy oli erillään kaukana pöydästä, mutta löytyi kuitenkin. Livalin valaisimet 70-luvulta ovat nyt todella trendikkäitä ja putkijalkaiset pallit tehneet paluun.

50-luvun tuolit olivat pahaksi onneksi niin huonokuntoiset, ettei niitä voitu pelastaa, mutta olin haaveillut Kilta-tuoleista tai vastaavista pidemmän aikaa. Niinpä tartuin tilaisuuteen, kun näin ilmoituksen Tori.fi:ssä Parolassa olevista tuoleista. Manailin hetken aikaa pitkää välimatkaa ja kuljetuskustannuksia, vaikka design tuoleiksi itse tuolit olivat edulliset. Sitten tajusin pyytää myyjää tuomaan tuolit juna-asemalle ja junien välissä saatiin tuolit suoraan etelään päin olevalle laiturille ja siitä helposti junaan. Tuolien alla olevan maton sain samalla tavalla Hämeenlinnaan asemalle ja junamatkalla soitin toiselle hämeenlinnalaiselle, joka toikin heti samaan satsiin eteisen maton asemalle. Kaksi kärpästä yhdellä junanvälillä!

Sohvapöydän virkaa tekee toistaiseksi muuttaessani kellarin käytävältä hylättynä löytämäni entinen 70-luvun tv-taso pyörillä. Se vaalentaa tummat puuhuonekalut modernimmiksi, samoin kuin vaneriaski ja peili. Jälkimmäiset ovat isotädin ”latokaupoista” hänen tyhjentäessään suvulle aikoinaan kuuluneen Iso-Vehkomäen edessä olevaa latoa. Uusin tulokas, jonka hankin lähinnä värien ja koon puolesta on Ikean taulu, mutta sekin löytyi Vilhontieltä Tori.fin kautta.

Makuuhuone

​Makuuhuoneeseen sain Koulutieltä myyjän kantoavulla kuljetettua Ikean rautasängyn. Vanha suutarinlamppu ja verhot ovat Riihimäen kirpputorilta ja valaisimet löydetty Ryttylästä.

Keittiö, yleiskuva

Keittiön vanha vuosisadan alun senkki on mahdollisesti ollut Iso-Vehkomäessä, ainakin se on ollut vuosikymmenet sen jälkeen Ryttylässä meidän sukumme omistuksessa. Ilokseni löysin sen pariksi parempikuntoisen samoilla koristekuvioilla kuvioidun pöydän Riihimäeltä, josta se oli kuulemma ostettu osto- ja myyntiliikkeestä, kun kyselin voisiko se olla samaa sukua kuin senkki. Keittiön verhot on myös ostettu Riihimäen kirpputorilta.

Keittiötavaroita

Alumiininen maitotonkka ja kahvipannu, sekä kuparinen kahvipannu ovat Ryttylä-löytöjä ja mosaiikkitaulu on ryttyläläisen taiteilijan (???). Hyllykkö on Ryttylässä asuvalta äidiltäni lainassa.

Taulu ja rattaat

​Kaikki tavarat on kuljetettu Ryttylässä kävellen tai junalla. Välillä ei kunto kestä kantamista, siksi apuvälineet ovat välillä tarpeen. Tästä siis on kyse, jos näet siis minun tai jonkun muun kantavan tai kärräävän tavaraa kylänraitilla, niin muista että kauneuden vuoksi pitää välillä vähän kärsiä. Nettikansan näkökulmasta Ryttylä on sen verran syrjässä, että moni tavara vaihtaa nopeammin omistajaa, jos se tehdään ryttyläläisten kesken, eli pistetään aarteet kiertoon.

Mitä ihanuuksia sinä olet löytänyt Ryttylästä?

Marjukka Niinioja teksti ja kuvat