Ryttylä, uusi ihana kotipaikkamme
20.10.2020
Emme olleet kuulleet Ryttylästä aiemmin, emmekä katselleet asuintaloja läheltäkään tätä aluetta. Varmaan n. 100 omakotitaloa ehdimme katsastaa muualla, läheltä Helsinkiä. Sitten tuli lomamatka syksyllä 2017 Kemiöön ja reissun varrella kävimme vilkaisemassa myytävää Ketolan taloa.
Talo tuntui heti kotoisalta ja sopivalta, kauniin tontin lisätessä tenhoa. Olimme talon tiloihinkin tyytyväisiä, sillä meillä romua ja kampetta riittää. Uudehko peltikatto ratkaisi Pipan suostumisen kaupan hierontaan, ja lomalla mietimme jo uutta käyntiä talolla.
Ketolan talon kiinnostava historia
un kaupat alkoi olla selvät Ketolan ystävällisen perikunnan kanssa, saimme kuulla talon historiasta, joka osaltaan selitti äkillistä kiinnostustamme: Talon onkin perustanut helsinkiläinen merikapteeni Johan Ketola, joka pystytti talon ensin 1911 veljensä kanssa Terijoen Kellomäelle, mutta siirrätti hirret 1922 nykyiselle paikalle. Ilmeisesti Venäjän vallankumous 1917 ei kiehtonut merikapua eikä nuorikkoaan. Talo myytiin nyt ensimmäistä kertaa Ketolan suvun ulkopuolelle, isäntänsä Pentti Ketolan kuoltua ja lastensa jo asuessa maailmalla.
Talossa on vielä paljon tekemistä ja tonttikin kaipaa viimeistelyä, joten eläkepäivämme Pipan kanssa tulee kulumaan rattoisasti ulko- ja sisäpuuhissa. Alkujaan Ryttylän kartanosta lohkottu merikapun tila oli 6 ha:n kokoinen, kotieläimiä varten oli navetta ja lato; maakellari oli vielä vanhempaa perua ”sepän asunnon” ajoilta; huussi ja sauna tulivat tarpeeseen takapihalle ja kaivo myös.
Tonttia sivuaa Punkanjoki ja siitä on ehkä aiemmin saatu talousvedet. Tontista on myöhemmin lohkottu monia tiloja lähitalojen tonteiksi ja kaupaksi. Puujoki aivan lähellä on tosi kaunis ja käy monenmoiseen virkistykseen.
Mitä talo ja ohikulkijat kertovat
Talon vanha ulkoasu on muuntunut vähintään pariin kertaan: länsipäätyyn tuli 1940-luvulla kapun pojan, lääkärin vastaanottotilat ja myöhemmin 1980 –luvulla itäpäätyyn kylpytilat ja eteiset. Terijoen aikaiset koristeelliset lasikuistit ovat joutuneet väistymään ja toinen kerroskin lienee myöhempää perua.
Merikapua muistelevat vielä jotkut harvat, vanhimmat ohikulkijat; lääkäriä hiukan useammat ja vanginvartijaperhettä vielä useammat ja nuoremmat. Koiraihmiset muistanevat Bernin paimenkoirat talosta.
Purjehtijoina ja merihistorian ystävinä olemme etsineet merikapulta jääneitä esineitä, mutta lähes tuloksetta. Vain joitain purjelaivan kankaisia tarve-esineitä löytyi ja sitten mahonkinen penkkilauta, jonka takareunan teksti paikansi sen kuuluneen v 1906 Tyynellä Valtamerellä haaksirikkoutuneeseen matkustajahöyryyn Valencia (kts. Wikipedia). Miten penkki joutui ryttyläiseen latoon, ei tiedetä, mutta kapun keräämä se varmasti on. Sen halusi lahjoituksena merimuseo Brittiläisessä Kolumbiassa kokoelmiinsa.
Lääkärin kamppeita löytyi hiukan myös, verenpainemittari, vanhoja lääkeruiskuja, lääkärilehtiä ja lasiputkia. Vanginvartijoiden jäljiltä lie olleet järeä ruohonleikkuri ja vankka sellin(?) lukko.
Korjataan alkuperäisiä rakennuksia säästäen
Tavoitteemme on säästää mahdollisimman paljon alkuperäistä rakennuskantaa ja korjata vanhaa. Tontille olisi kiva saada kävelypolut ja takapihalla on aluillaan hedelmätarha. Etupihan pellolla voitaisiin viljellä myöhemmin juureksia. Navettaan tulee ehkä verstas ja latoon varasto. Pihasaunan peruskorjaus alkoi jo ja kestää varmasti kauan. Pientilan työkaluja keräämme näytettäväksi ladossa.
”Helsinkiläispoika ja maalaistyttö” ja Sissi-kolli ovat hyvin tyytyväisiä löytöönsä ja asumiseen maalla. Humua ja hälinää ei edes kaivata, vaan rauhaa ja leppoisaa puuhastelua.
Jos talomme tai sen asukkaiden historiasta olisi jollakin lisää tietoa, ilomielin kuulisimme ja kirjoitamme vaikka muistiinkin. Yhteystietomme on seuraavat: helinkyosti@hotmail.com, Puh. 044-270 9495, Vanha Kylätie 4, 12310 Ryttylä.
Helsinkiläisiä emme enää ole, Riksulaisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis Ryttyläisiä! (Adolf IvarArwidssonia mukaillen)
yt. kössi ja pipa